Kannettavien valaistustyökalujen kehitys voidaan jäljittää ihmisyhteiskunnan -primitiivisen yhteiskunnan varhaisiin vaiheisiin. Siitä lähtien, kun ihmiset oppivat tekemään tulta kitkan avulla, kannettava valaistus on kehittynyt tulesta, öljystä ja kynttilistä taskulamppuihin. Kannettavat valaistustyökalut ovat kokeneet lukemattomia muutoksia taskulampuista, öljylampuista, kynttilöistä ja petrolilampuista hehkulamppuihin, ksenonlampputaskulamppuihin ja lopuksi häikäiseviin LED-taskulamppuihin. Öljylamppuihin on tehty lukuisia parannuksia. Öljylampuissa käytetty öljy muuttui eläinöljystä kasviöljyksi ja korvattiin lopulta kerosiinilla.
Jotta tuuli ei puhaltaisi liekkejä pois, ihmiset lisäsivät öljylamppuihin kansia, varhaisista paperikansista myöhempään lasikansiin. Tuuli ei vaikuttanut näihin öljylamppuihin, ja ne olivat käteviä kannettavaan ulkovalaistukseen. Öljylamppujen käytön aikana ihmiset jatkoivat muiden kannettavan valaistuksen menetelmien etsimistä. Noin 3. vuosisadalla eKr. kynttilät valmistettiin mehiläisvahasta. 1700-luvulla parafiinivahasta valmistetut kynttilät ilmestyivät, ja niitä alettiin{6}}massatuottaa koneilla. Yli 100 vuotta sitten britit keksivät kaasulampun, joka otti valtavan harppauksen eteenpäin ihmisten valaistusmenetelmissä. Taskulamput, kynttilät, öljylamput ja kaasulamput{10}}kaikki kannettavat valaistustyökalut{11}}vapautuvat tuleen. ne kaikki luottavat valaistukseen aineiden palamisen aiheuttamaan valoon. 1800-luvun lopulla Edison keksi sähkölamppujen, mikä kirjoitti uudelleen ihmisen valaistuksen historian ja aloitti sähkövalaistuksen aikakauden.
